Juan Martin Prada –
Web 2.0 as a new context for artistic practices
Harrastajat ja amatöörit ovat vallanneet verkon, ammattilaiset hermostuvat. Joku kysyy, että voiko köydä niin että tulevaisuudessa kirjoittamisesta ei enää makseta. Jos verkko pystyy poimimaan ja tuomaan esiin täydellisiä osumia, loistavia juttuja, onnistumisia joita vain valtavan rikas ja moninainen amatöörien kenttä voi tuottaa, niin mitä ammattilaiset sitten tekevät.
Yleensä harrastajien taso ei kuitenkaan ole erityisen korkea. Juan Martin Prada kirjoittaa sosiaalisesta verkosta ja luovasta taiteen harrastamisesta, pääasiasta digikuvien ja viedoklippien kannalta, mutta kirjoittamisen kannalta kiinnostavasti:
”intense amateurization process of the creative practices that statistically comprise a significant part of the contents available on-line. This amateurization is clearly a contrast to the professionalism that characterized the 20th century on all levels. ”
Muutos on aika suuri, kulttuuriamme hallitseva professionalismi on verkossa haastettu vapaiden amatöörien voimin. Prada väittää jopa, että uusien oivallusten ja innovaatioiden painopiste on karannut ammattilaisten hallinnasta kykyjään palkatta käyttävien amatöörien puolelle. Vapaa verkko perustuu sille, mutta mitä tapahtuu taiteen ja kirjallisuuden alueella. Perinteisessä kirjallisuudessa ja taiteissa yleensä korostetaan yhä ”ammattimaista” tekemistä kategorisesti tasokkaampana kuin amatöörien taidetta. Niin varmaan toistaiseksi onkin.
Verkkokulttuurin amatööristyminen merkitsee selvästi kulttuurisia taisteluja vallasta. Sanomalehtien kolumnistit tekevät eroa mielipidebloggaajiin. Taiteen ammattilaiset tekevät eroa harrastajiin. Taso laskee tämän seurauksena, niin sanotaan. Ja toivotaan, että loistavatkin amatöörien saavutukset jäävät vain pienen lukijakunnan piiriin. Kirjoittaminenkin on nyt paljon moninaisempaa, kuin ennen verkkoa ja siksi on aina mahdollista että tästä runsaudesta löytyy aina jotain, mikä ylittää ammattilaisten tilaustyöt.
Minusta tässä ajattelutavassa on jotain vialla. Kysymys huippujen löytymisestä, innovaatioiden kärjestä, ja niiden tuomisesta massamedian levikin piiriin ei ole verkkososiaalisuuden kannalta olennaista. Kirjoittajalle ei todellakaan ole olennaista se, että kun hän päivittää bloginsa, niin potentiaalisesti tekstillä on yli miljoona suomenkielistä lukijaa. Tekstit elävät lukija- ja kirjoittajayhteisöissä. Jos puhutaan sosiaalisesta verkosta, ei puhuta massajulkisuudesta.
(2009)