Olin lapsena talvisin usein alakuloinen ja vakaasti talvea vastaan, syynä olivat kenkään menevä lumi ja hankeen unohtuneet lapaset. Sitten tulivat koulukaverit ja välitunnit, oli paljon lunta ja paljon lapsia sekä varttitunti aikaa peuhata.
”Majoita minut lumeen” on säe Paul Celanin runosta, se on seurannut minua monta vuotta. Ja nyt, tässä sinivaloisessa tammikuun illassa, sinihehkuisen näyttöpäätteen äärellä, otan sikermän talvea käsitteleviä lyhyitä tekstejä ja linkitän ne tänne.
Lumikiteen kuva (uusi)
50 sanaa lumelle (Kate Bush)
Luminen Moskova 1908
Talvi on kaksi projektityöntekijää