Sain sinä yönä harvinaiset pari tuntia kuun ja tähden seurassa. Maantie sattui kulkemaan ajaessa mukavasti;etuvasemmalla oli täysikuu ja sen vierellä oikealla punainen Mars. Ajelin pientä pikitietä, lankkukuorma auton perässä, kotitilalta Pohjanmaalta kohti Keski-Suomea, suoraan alas etelään – ja kasvoilleni loisti täysikuu.
Takana oli täysi päivä ruumiillista työtä, ja uimista sekä saunomista. Kuutamo virkisti, tyytyväisyys levisi mieleeni ja kaikki tuntui jopa hieman juhlalliselta. Sitä juhlallisuutta on ehkä myös tässä kuuhun ja tähtiin liittyvässä sikermässä, kaikkiaan 14 lastua.
Lämmin syksyn sää oli tuolloin vuosia sitten saanut kuun hämmästyttävän keltaiseksi. Olin jo monena iltana etsinyt kuuhetkeä: en löytänyt kaupungista kohtaa jonne mennä kuuta katselemaan. Petäjävedellä katuvalojen sammuttua kiipesin katolle, mutta kuu jäi puitten takse.
Sitten tuli ilta, jolloin kaikki sattui kohdalleen; ajomatkalla oli pitkä ja rauhallinen: kuunpuolikas ja tähti edessäni. Ajoittain, kun tie oli suora, hiljensin vauhtia ja sammutin jopa kaikki valot autosta.
Muistutan itseäni; tee sama uudelleen, täsmälleen oikealla hetkellä, tätä samaa tietä samaan suuntaan.
Herra Palomar tarkastelee planeettoja
Hän tähdensi, sinun tähtesi, meidän tähtemme
Taivas, jollaisia löytyy enää muutama (uusi)
Avaruus on syvää, kirkasta jäätä (Swedenborg) (uusi)
Järvellä, meteoreita katsomassa (uusi)
Avaruus ja käsityskyky (uusi)
Taivashuimaus (uusi)