Mitä on ympäristöaiheinen bloggaaminen, joka perustuu konkreettisiin paikkoihin, maisemiin, asumiseen ? Digikuvaamalla tuon voisi hoitaa helposti, ja suurin osa paikka -blogeja perustuu kuviin. Mutta miksi ne jäävät jotenkin mykiksi ? Tim Lindgern käsittelee muutaman vuoden takaisessa artikkelissaan The Whereness of blogs, paikoista kirjoittamista.
Lindgren osoitaa hedelmällisen vuorovaikutuksen paikan kokemuksen ja kirjoittamisen välillä. Kirjoittaminen syventää paikan kokemusta ja toisaalta konkreettisten paikkojen tuntu syventää kieltä. Paikka perusteisissa -blogeissa otetaan kirjoittamalla paikkaa omaksi, kotiudutaan ja kiinnitytään maisemaan, säätilojen vaihteluun ja ympäristöön. Klassinen retoriikka on aina tunnistanut tämän:habit ja habitat ovat asumiseen ja< tottumukseksi tuleeseen kirjoittamiseen liittyviä asioita.
Kirjoittamisen mahdollisuuksia ei ole huomioitu tarpeeksi kun puhutaan ympäristöaiheisesta bloggaamisesta. Mennään suoraan luontoon, mennään hieman liiankin suoraan käsittelemään luontoa, ilman että huomataan kuinka köyhää on pelkkä faktakieli tai kuinka köyhää on globaali ympäristöjargon ellei se ole kiinni konkreettisessa ympäristössä. Pöyhkeää maailman-pelastamis-leikkiä ei näy niillä jotka ovat pitkään kirjoittaneet ympäristöstään.
Feahers of Hope on varsin esseemäinen paikkaa, luontoa, humanistista maantiedettä yhdistävä Santa Barbaran lähellä vuorilla olevaa maalaisaloa asuttavan avioparin yhdessä pitämä blogi. He käyttävät digikuvaa varsin säästeliäästi, ja jatkavat komealla tavalla amerikkalaista ympäristöesseetä – H. D. Thoreaun ja Emersonin henkeen.
On Suomessakin havaittavissa tällaista paikka peruseisten blogien genreä, aika hyvin kirjoitettuja.
(2009)