Vesikamppailu sinulle, isä

kes'leiri50h

Tästä kuvasta en enää hahmota isääni, vaikka haluaisin. Eikä Timokaan keskellä kuvaa ole enää muuta kuin se staattinen hahmo, joka on kontrasti melskeelle ja roiskeelle.

Neljä muuta poikaa ovat täydessä toiminnassa, he ovat puoliksi kadonneet veden pärskeeseen ja keskittyneet siihen mikä on tärkeintä: yhteistyö. Eteenpäin ja lähestyvään aaltoon yhdessä valmistautuneina he käyttävät voimiaan. Ja vesi ei pakota heitä mihinkään. Siksi he ovat rynnänneet veteen!  Ei ole mitään pakkoa, eikä hurjinkaan riehminen ole liikaa,vesi ei mene rikki. Voiman tunnossaan pojat pärskyttelevät, mutta eivät eristyneinä vaan toisilleen ja enemmänkin: heidän riehumisensa synnyttää onnelan, rajatun ja hetken kestävän.

Isä ole tyytyväinen siitä hetkestä toisten poikien kanssa elokuussa 1946,  nyt kun sinua ei enää ole olemassa.

Ennen viimeisen jakson kirjoittamista ajattelin, että tullessani tämän kuvan äärelle, tulen sinun luo. En halua kertoa mitään kuolinkamppailustasi tuossa samassa vedessä vuonna 1982. Haluan pojan, Ollin, joka vuonna 1946 veden pärskeessä hengittää ilmaa keuhkoihinsa. En halua kysyä vedestä joka tukahduttaa. En halua kysyä mitään siitä vahvan urheilijan agonista, voimien loppuun ponnistamisesta veden alla. Tässä on vesikamppailu mihin haluan sinut sijoittaa.

Kaipaan sinua. Sinä olisit jossain siellä poikien ja veden ja ilman joukkoon sulautuneena.

 

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *