(11.2.2013) Närrische Wohen huipentuu tänään Rosenmontaagina ja huomenna laskiaistiistaina, ja sitten pöllähdämme tuhkakeskiviikkoon. Sitä se eräskin Fritz odottaa pohjattomassa regressiossaan, eihän hän voi olla menemättä keskiviikkona Pom-pom Baariin koska isorintainen tarjoilija hänelle nimenomaan sanoi, että nyt menet kotiin mutta tule keskiviikkona uudestaan.
Iso vaalea, rintava tarjoilija sanoi tuolle huojuvalle, sokeltelevalle miehelle, että tämä on hänen neljäs dokauspäivänsä eikä kolmas. Nosta nyt vaan se neonperuukkisi lattialta, ryhdistäydy ja lähde kotiin nukkumaan. Ja isoa vaaleaa saat tulla katsomaan tähän baaritiskille sitten keskiviikkona.
Koen sympatiaa tuota säälittävä kaveria kohtaan, niin selvästi hän on kernevaalimielellä: on neonperuukki ja kirjavat pöksyt, kukaan muu ei siinä baarissa juhli karnevaalia. Ja onhan tuo vaalea isorintainen tietämättään karnevaalin perushahmo, usein tosin miehen esittämä, valtavien tyynyjen kanssa ollaan kuitenkin tarjoamassa paikkaa mihin päänsä painaa.
Tuon tapauksen vastakohta on julkinen Närrische wochen, uuvutavana telkkarissa, tuo ylemmän keskiluokan Lions Club -huumori on niin hävettävän huonoa. Herrat ovat pukeutuneet viiksiinsä, ja rouvilla on hersyvä nauru ja kallis asu. He taputtavat esityksille, jotka ovat niin huonoja että tuntuu kuin karnevaali tarkoittaisi yleistä myötähäpeää. Kassi-Almat ja Pöksy-Pekat esittävät paikallisuutta ja murrekomiikkaa. Ruikonperän kultakurkkuja on kaikkialla, niin, rakastan harrastajateatteria mutta tässä touhua en voi telkasta kauaa katsoa.
No, minun oma panokseni karnevaaliin on puhua saksaa ilman kielioppia, monisanaisesti ja hämmentävästi.