Herään pää alaspäin ja jalkani roikkuvat tähdistä. Taivas on avara miinakenttä, se leviää eteeni kimaltavana, kuin portaat jotka voivat räjähtää millä tahansa askelella. Kun roikun noin ja katselen vaarallisia tähtiä, veri alkaa nousta ja jyskyttää päässäni, aivan kuin korvani muuttuisivat turbiineiksi ja huomaan että minun pääni on tähti kuten kaikki muutkin, tyytyväisenä, sanomattoman ylpeää, lainavaloa heijastavana.
Anne Weber (oma suomennokseni)
Siirry sisältöön
rniemip@gmail.com