(20.2.2013) Luen Gerhard Rothin esseitä Wienin sisäosista. Hänen aiheensa käsittelevät monia huoneita ja rakennuksia joissa on erityinen suhde alaspäin, julmuuteen. Erityisesti huomion kohteena on juutalainen kulttuuri Wienissä ja Natsismi, tilat joissa ihmisiä on murhattu. Ensimmäiset kuvat ovat kuitenkin paljon vanhempia.
Kaiken Wienin sisälle hautautuneen ytimessä on luuranko. Roth kertoo Minareettikirkon perustuksista löytyneestä luurangosta, luurangon asennosta. Huomion arvoista on se, että tämä luuranko oli vatsallaan, oikea käsi selän takana. Arkeologit sanovat, että tämän perusteella tuon miehen voi päätellä tulleen elävältä haudatuksi. Hän on asettunut vatsalleen odottamaan päälleen tulevaa maata, mutta vaistomaisesti oikea käsi on estämässä sitä.
Roth tekee tästä Wienin sisäosien tunnuskuvan: ulkona vallitseva valoisa arkipäivä saa alleen kellarit ja hulluuden sekä ahdistuksen. Ei ole sattuma, että välittömästi Roth siirtyy Freudiin.
Freud tunnisti alitajunnan silloinkin, kun se sijaitsi kaupungin alla. Freudin Wien on kaupunki jossa tiedostamattoman kulttuuri elää julkisesta tilasta vetäytyneenä.
Lähtiessäni Wieniin eräs maailmaa nähnyt ystäväni (Raine) sanoi, että tämä on maailman keskiluokkaisin kaupunki, toisaalta sen alakulttuuri on mielettömän rikasta.
Suomessa on vanha sana, joka kuvaa tätä ”aliset”.
Roth tarkastelee Wienin maanalaista kartastoa, jonka on laaja ja mielikuvitusta kiehtova. Salakäytävien määrä on jo 1500 luvulta lähtien ollut runsas. ja koko ajan kasvava. Ennen 1800 luvun alkua sanottiin että Wienin alla voi Hofburgista, ensimmäisessä kaupunginosassa, kulkea kolmannen kaupunginosan Schönbrunnin linnaan asti.
Toisen maailmansodan aikana Wienin alainen labyrintti laajeni huomattavasti, kun monista yksityiskellareista avattiin aukkoja toisiin. Sitten rakennettiin maanalaiset, joissa ihmiset päivittäin kiitävät. Wienin maanalaisista tiloista on luonnollisestikin olemassa kartta, Roth sanoo sen muistuttavan ihmisen sisuskaluja.
Gerhard Roth: Eine Reise in das Innere von Wien. Die Archive des Schweigens.Essays 1993.