Mitä ajattelit kun näit ihmisiä kävelylläsi?
En mitään erikoista, ehkä mieleni teki tönäistä tai ainakin hipaista
erästä risteyksessä seisovaa miestä. Hän tuntui kilpailijalta. En ajatellut
murhaa, ajattelin jään pinnan rikkoutumista ja kuinka elävä ihminen
säpsähtää, jos tönäisee.
Hän näytti siis jähmettyneeltä ?
Ajattelin, kuinka kauniina tuokin voisi kulkea maisemassa, jos hän
pukeutuisi kuin puu ja liukuisi luistimilla.
Entä hopeansiniseen toppa-asuun pukeutunut nainen, joka tuli
sinua vastaan?
Hänen ulkoiluvaatteidensa kahinassa on jotain kammottavaa.
Olet siis lakannut tervehtimästä häntä.
Minulla oli lunta kengässä, ajattelin vain sitä miten kauan menee
ennen kuin kosteus alkaa tuntua sukan läpi. Samalla muistin lämpimän
voileivän, sulaneen juuston, liian kuuma tomaattiviipale harmitti minua.
Mutta kerjäläisen varmaan huomasit, hän istui kadun reunassa ja paleli.
Mitä ajattelit?
Ajattelin heikotuksen tunnetta, joka syntyy kun avaa kukkaronsa,
eikä sitä saa enää suljettua.
Huomasitko, että olit törmätä valkotakkiseen naiseen lapsensa kanssa?
Mitään ei sattunut. Halusin vain osoittaa, että voisin leikkisästi tönäistä,
jos olisimme molemmat sillä tuulella. Hän seisoi pienen poikansa kanssa
näyteikkunan edessä, poika puski äitiään kylkeen koko ajan, minäkin halusin.
Tiedätkö, että monet ihmettelevät, miksi olet niin vihainen.
Enhän, joskus jopa juttelen. Sekin vanhempi tupakoiva mies, jonka
kanssa pysähdyimme liikennevaloihin, jolta kysyin ”diesel vai bensa”. Hän vastasi, että bensa. Minä vain oikaisin, että valitettavasti diesel.
Härnäsit häntä.
Minähän hymyilin hänelle, laitoin pipon takakenoon.