Teknologioiden unelmana on voittaa poissaolo. Se on lupaus, joka sisältyy kaikkeen, aina autosta näköpuhelimeen ja utopiaan teleportaalista. Se on unelma olla äidin luona heti paikalla, välittömästi. Aikuiset lapset ajavat äidin luokse autossa, tai hänelle soitetaan puhelimella. Samoin halutaan isän luokse, tai rakastetun yhteyteen tai lasten luokse. Ehkä äiti suostuisi siihen että webcam asennetaan keittiöön, niin että häneen saisi yhteyden heti jos tulee ikävä.
Välittömän läsnäolon, luokse pääsemisen, unelmia riittää. Näiden unelmien teknologisilla muodoilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä itse kaipuun kanssa, se on vain ympätty siihen. Heidgger ja Lacan olivat tunnetusti samaa mieltä siitä, että teknologian olemus ei ole ollenkaan teknologinen. Ehkä teknologian olemus on ikuinen ikävä, halu päästä heti luo tai ottaa toinen syliin.
Olen lukenut verkkoteknologian lacanilaista analyysia, ja yksinkertaistan tässä karkeasti, mutta teknologian olemus saattaa tosiaan olla Eroksessa. Jos totta puhutaan, niin auto ei ole liikenneväline, vaan keino päästä nopeasti töiden jälkeen rakkaiden luokse. Puhelin on tutin korvike, kun tulee ikävä niin voi laittaa luurin poskelle ja kuulla rauhoittavaa puhetta läheishoitajalta.
Meillä on runsaasti esimerkkejä läsnäoloteknologiasta ilman halua, ja kuinka tylsää se on. Videoneuvottelu.
Mitä järkeä on katsella tuntemattomien ihmisten ilmeitä ja eleitä, emme halua niitä. Yhtäkkiä meillä on välittömiä yhteyksiä milloin minnekin. Tuo läsnäolo on merkityksetöntä, koska se jättää halun huomiotta. Paitsi jos tulkitsemme noita vieraita ihmisiä väärin, toisin sanoen näemme heissä mahdollisen rakastetun, romanssi, tai ehkä hahmon joka muistuttaa isää tai äitiä,siskoa tai veljeä.Vain silloin tarkennamme katsettamme, emme muuten.
Tätä kaipuuta läsnäolon teknologia ei tunnista, sen tavoite on täydellinen reaaliaikaisuus. Infantiili toive saada olla aina rinta suussa. Sillä mitä muuta reaaliaikaisuus on kuin sokeutta sille että rinta on poissa, reaaliaikatutti rauhoittaa. Aina merkkinoilla on tarjolla uusi lupaus jossa tuo läsnäolo tavoitetaan paremmin, teräväpiirtoisemmin, kotiteatterimaisemmin.
Sitten on toisia teknologioita, jotka perustuvat poissaololle, jotka välittömän ja tyhjän reaaliaikaisuuden sijaan käsittelee muistoja, se editoi ja työstää dokumentteja, toimii omaelämäkerrallisesti. Mutta vielä en ole päässyt sinne asti lukemisessani. Andre Nusselder Interface Fantacy, Lancanian Cyborg Ontology (2006)