Tänä syksynä en ole kokenut tähtiöitä enää erityisen sfäärimäisinä. Horiosontista tuhkuu valoa, ja aina on jossain lamppu, jonka rinnalla tähdet kalpenevat. On ollut valonlähteitä, kiinnittänyt katseeni välkkyviin lentovaloihin tai satelliitteihin, vanginnut silmän liikkeen.
Muutenkin pysyn sisällä ja WiFi tuo luokseni kaikki sfäärit.
”Samalla, mitä pitemmälle globalisaatio etenee, sitä merkityksettömäksi käy taivaan katselu. Sellainen tähtien katselija vain osoittaa naiviutensa yhdistäessään taivaan ja olemassaolon kysymykset.
Edistyksen myötä ns. taivaalta ei enää haeta turvaa. Avaruus ja kosmologia ei vastaa meille kysymykseen mikä ihminen on. Modernia aikakautta luonnehtii toisenlainen turva; teknologinen varmuus on korvannut teologisen ja kosmologisen turvallisuudentunteen. Maailmanmarkkinat, mediasfääri ja turvallisuuspoliisi on tullut taivaallisen suojan tilalle.” Peter Sloterdijk.”Samalla, mitä pitemmälle globalisaatio etenee, sitä merkityksettämäksi meille käy taivaan katselu. Samalla sellainen vain osoittaa naiiviutensa, joka liittää taivaan ja olemassaolon kysymykset.
Edistyksen myätä niinsanotulta taivaalta ei enää haeta turvaa. Eikä kosmologia vastaa meille enää kysymykseemme – mitä ihminen on ä Modernia aikakautta luonnehtii se, että teknisesti toteutettu varmuus on korvannut teologisen ja kosmologisen turvallisuuden. Maailmanmarkkinat, mediasfääri ja turvallisuuspoliisi on tullut taivaallisen suojan tilalle.”
Kirjassaan SPHäREN I-III (n.3000 sivua) Peter Sloterdijk otti tehtäväkseen kirjoittaa kaikesta, eli sfääreistä, noin yleensä. Sfääreihin lähdettiin filosofisesta katsauksesta henkäykseen, ja ikään kuin oman hengityksensä höyrystä filosofi kehittelee kaikki sfäärit. Ja ajattelun historian – aina tähän online-eetteriin asti.