Valosaaste on pahimmillaan

Tämä pimeys olisi kuin musta, lempeä pielus, kun se saa olla ilman valoja.  Maaseudulla, äidin luona käydessäni,  kun seison pihapiirissä yöllä, voin kuvitella erämaan. Sellaisen joka joskus oli, ja levisi satojen kilometrien laajuuteen, rikkoutuen vain pienillä alueilla. Aivan niin kuin nyt leviävä pimeys, erämaa oli joskus vallitseva.

Tämän vuodenajan maisema olisi parhaimmillaan  sellainen, jossa pari valoa tuikkisi jossain vastarannalla.

Oletko huomannut kuinka kammottavaksi tämä uusi maailma on muuttumassa?  Kun olet väsynyt liiasta työstä ja valojen ärsyttämä niin mietit tätä aikaa,  kun mitkään työaikarajat eivät pitele tätä uudenlaista työtä. Se ei päästä otteestaan, ei missään.

Valosaaste on tähän vuodenaikaan pahimmillaan. En viitsisi luetella näitä valosaasteen levittämismahdollisuuksia. Olen kyvytön suojautumaan näiltä hyvinä pidetyiltä asioilta, kuten valaistukselta ja työltä.