Tappavien helteiden sininen vastakuva

Maalauksessa on väkeä uima-altaalla: naisia ja lapsia aivan ruuhkaksi asti, mutta ahtaudesta huolimatta tunnelma on kesäisen miellyttävä. Linkin takana on kokonaisena tämä amerikkalaisen Zooey Frankin Pool Party (2021) maalaus. Minulle se tuo mieleen sen, mitä puuttuu hirvittävien helteiden aikana.

Nyt elokuussa, kun Eurooppa kärsii kuumuudesta, kuivuudesta ja metsäpaloista tämä maalaus voi tuntua loukkaukselta tosiasioita vastaan. Aivan kuin maalauksen säätila olisi noin 28 astetta, vaikka tosiasiat ovat 40 astetta. Mitä tapahtuu, kun lämpö nousee: hiki ja lasten ärtyisyys, toisista tulee sietämättömiä.

Suuri osa eurooppalaisista hikoilee nyt pätseissään, eikä ole kauaakaan kun korona eristi ihmiset. Pool Partyn leppoisa tiiviys tuntuu aivan utopialta tämän ajan oireisiin verrattuna – utopialta, jossa ihmiset viihtyvät lähellä toisiaan ja siten, että toinen ei rajoita eikä vie tilaa toiselta.

Maalauksessa ahtaus jää vain alkuvaikutelmaksi – sommitelma on tiheä, se kertoo ihmisistä asennoin – ja vaikka vettä näkyy vain vilahdus kuvan alareunassa, sen läsnäolo tuntuu virkistävän kaikkia.

Ihmisten jaettu keskinäisyys on heidän asennoissaan. Hannah Arendt kutsui näin saatua ja annettua tilaa maailmaksi. Meidän tulee mahtua samaan maailmaan, hän sanoi, sen sijaan että viemme tilan toisiltamme.

Pool Party maalaus tuntuu utopialta: vaikka se ei julista että ei koskaan enää tappavia helteitä, elollisten olentojen sietokykyä ei saa uhata – toisaalta ei koskaan enää kahden vuoden eritysaikaa.

Tässä eurooppalaisessa utopiassani välimerellinen seurallisuus yhdistyy pohjoiseen kesävaloon. Vaikka Pool Partyn säätila vaikuttaa helteiseltä, sen valo ei ole kuumaa vaan sinisävyistä.

Tänään olin metsässä, mustikoita poimimassa eräällä mäellä, oli helteinen 28 astetta, metsän reunasta avautui näkymä etäisyyksiin – huomasin, että se oli samaa sinerrystä, mikä tässä maalauksessa nousee vedestä.

Ehkä veden valo on maalauksen juju: sinisen ujuttaminen helteeseen. Tosin kuvan oikeassa laidassa näkyy siniset suonikohjut naisen reisissä, ikään kuin muistuttaen sinisen vaaroista. Kylmähkö valo paljastaa etualalla keskustelevien naisten ihon kalpeuden.

Myös klassiset utopiat maalattiin sinisellä: ilmaan siveltiin etäisyys, horisontissa siinsi sininen pikkukylä, ja sen siniset ihmiset. Siitä katsoja tunnisti utopian. Nyt utopia on varpaiden uittaminen viileässä vedessä, siitä nousee sininen valo ja uudet tuulet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.