Cayce sai tekstiviestin, että klippi #135 on ilmestynyt verkkoon. Cayce on William Gibsonin Hahmotunnistus -romaanin päähenkilö. Lueskelin tuota cyberpunkin isän uutta romaania sillä silmällä, kuinka taide löytää paikkansa nettiaikakaudella.
Gibsonin blogissa linkit erilaisiin videoklippeihin ovat olleet koko ajan keskeisiä. Minua kiinnostaa enemmän kirjoittamisen vastaavat alueet, mutta Gibson vetää aivan sivuoivalluksena osuvan kuvauksen taiteesta netissä. Ensinnäkin taide on ”puhdas ilmestys” ja ihme.
Cayce on aivan lumoutunut tuntemattoman filmintekijän pätkistä, minuutin pätkistä: hän näkee rakastavaisten poskipäät juuri ennen syleilyä. Mies ja nainen, heidän asuistaan ei voi päätellä mihin aikaan he kuuluvat. Niistä on huolellisesti poistettu pieninkin tiettyyn aikaan kuuluva merkki. Myös Cayce hakee samaa pukeutumisessaan, kieltä joka on muodin ja tuotemerkkien tuolla puolen. Missään muualla kuin näissä videokipeissä hän ei ole kohdannut yhtä tarkkaa pukeutumisen kieltä.
Toiseksi hän kuuluu juuri näitä videoklippejä diggailevaan yhteisöön, taide on ilmestys mutta se on myös puhumisen kohde. Tietyllä keskustelupalstalla syntyy kuumeinen keskustelu heti videoklipin ilmestymisen jälkeen. Cayce seuraa tarkasti pukeutumiskoodia noissa videoklipeissä, ja keskustelupalstalla hän analysoi filmissä olevien hahmojen pukeutumiskoodia.
Taiteen julkisuudessa on kaksi puolta, kuten Hannah Arendt esittää: on julkistaminen, ilmestyminen ja sitten on julkinen keskustelu. Ensimmäinen on pelkkää näyttöä ja toinen on puhetta. Gibson kuvaa lyhyesti erästä noiden kahden rajalla olevaa ilmiötä, joka on myös tullut taiteen piiriin. Se on kokemus joka muistuttaa paketin avaamista, tai odotuksen tunnetta ennen kuin avaat sinulle lähetetyn kirjeen:
”Nykyään on syvästi liminaalinen kokemus avata liite jossa on ennen näkemätön jakso. Kynnystila.”
Verkkotaide voi kiinnittää huomionsa myös tähän kynnyshetkeen. Ainahan taide on osannut leikkiä lukijan odotuksilla, myös sillä mikä on tuttua kirjeen saamisessa mutta jonka kirja tavoittaa vain vahingossa. Kirja tavoittaa sen vain silloin kun kirja paketoidaan ja postitetaan, annetaan lahjaksi. Silti tuo pakkaus ja postitus on vielä rutiininomainen asia, mutta verkossa se korvautuu seikoilla, joka leikkiä myös näillä odotuksilla: ensin Cayce sai tekstiviestin, että uusi videoklippi on ilmestynyt. Siitä hetkestä lähtien hän alkoi virittäytyä sopiva hetkeä varten.
Niin kaunista on ensimmäinen odotus … kun viesti on tullut mutta sitä ei vielä ole avattu.