Vaikka metsässä on vielä lunta, saattaa silti löytyä sulaneita rinteitä, joista voi kerätä tulevaa vuotta varten katajanmarjoja. Hapankaaliin, raparperiviiniin, katajaviinaan ja kaikkien tuntemiin kaaliruokiin. Ne ovat hienoja ja miedompia kuin pippurit.
Näin kuljeskelin metsän halki, linja alle, lumettomaan rinteeseen, sieltä katajat helpoimmin löytyvät.Mukana minulla oli kangaspussi sekä harvapiikkinen teräskampa. Sillä tavalla marjoja saa kammattua katajan latvoista suoraan pussiin. En tosin enää muista mikä peruste minulla oli olevinaan kangaspussia valitsessani, katajan neulaset tarttuivat niihin kuten villasormikkaisiini. Niitä sain nyppiä jonkin aikaa pihapenkillä istuen. Kammatessa mukaan lukee sekä tummiksi kypsyneitä sekä vihreitä tuoreempia marjoja. Maussa sitten tietää, mitä kypsymisvuosi merkitsee. Tuoreet ovat raikkaita ja pehmoisia sellaisenaan, mutta aikaa myöhen ne käyvät mauttomiksi, toisin kuin tummat katajanmarjat jotka antavat arominsa vasta liemeen. Nyt aion kerätä enemmän tuoreita, mutta miten saisi ne säilyttämään tuon tuoreutensa, viimevuonna säilytin purkillista pakasteessa, mutta silti niiden tuoreus katosi. Voiskohan ne pakastaa jääkuution sisään.
No, tätä kevättä on kuitenkin syytä juhlia, blogin kevätversio on tässä, ja ensimmäiset tuoreet ja aromikkaat marjat ovat jo katajapensaissa.
(2012)