Väsymysruoka on jotain vahaa ja tuttua kuten lohturuokakin, mutta väsymyksestä johtuen se on harvoin onnistunutta. Se on kuten Peter Handken essee, Versuch über die Müdigkeit (väsymyksestä, esseemäinen yritys, joka pysyy keskeneräisessä yrityksen kehittelyssä koko ajan. Ehkä samalla tavalla voi olla ruoka nimeltä väsymys).
Otan neljä perunaa ja viipaloin ne, pistän mikroon, kahdelle. Sikäli nautin väsymyksestä, voin mennä roots-tasolle ja tavata itse perunan kaikessa tylsyydessään. Täytyy tosin muistuttaa, että käsissäni oleva peruna on sentään lapin puikula. Routamaiden rubiini.
Olla tylsä, pienellä ja pehmeällä muusipäälläni voin ohjata prosessia: kuumennan pannun, laitan valkosipulin ja lisään pinaatin. Käsken itseni ottaa viipaloidut perunat vaivaisen viidenminuutin kuluttua mikrosta ja kumota ne pannulle, sekä murustaa feta siihen päälle sulamaan.
Minä valmistan meille väsymyksen.
Näillä routaisilla mailla täytyy yltää vain yhteen asiaan: se on perunan muuttaminen kypäksi.
Etäisesti tuo väsymysvuoka muistuttaa kreikkalaiseksi feta-perunapannuksi kutsuttua lohturuokaa. Mutta tämä on ruokaa, joka on juuri ja juuri jaksettu valmistaa.