Afrodisia, eli mitä olikaan ennen seksiä

Jos Cholelta kysyttäisiin, mitä on afrodisia, hän sanoisi että se oli sitä mitä tapahtui, kun Skymnos tuli rantakallioille missä  hän paimensi hanhia.

Olen palannut teemaan Jumalat ja helteenit rantavedessä, jossa helleenien kautta kuvitellaan todellista kesää.

Katselen Vasilis Koundouroksen Young Afrodites (1963) elokuvaa. Se perustuu löyhästi Longoksen Dafnis ja Chole -tarinaan.

Ihmettelen sitä, miten paljon filmin afrodiitit ovat meren rannan kivikoissa, matalassa kirkaassa vedessä. Onko se hyvä paikka harrastaa afrodisiaa?

He ovat kreikkalaisia lapsia vuoden 200 eKr tienoilla: he eivät tiedä mitä seksi on, mutta tietävät mitä on pelätä toista ja olla toisaalta utelias. He osaavat ajaa toista takaa, ja juosta terävien kivenlohkareitten keskellä; he tietävät mitä on paeta, sekä painia ja tulla kellistetyksi.


Rantametsikössä puolestaan aikuinen pariskunta tapailee toisiaan. Jostain syystä you tubessa filmin tekstitys on niin kovasti myöhässä, että aikuisten himokkaat lauseet siirtyvät joskus näitten varhaisnuorten kohtauksiin. Se kuvaakin mainiosti sitä, millaiset esteet nousevat eteen kun yritämme ymmärtää, mitä tämän kalastajantyttären ja paimenpojan välillä tapahtuu. Voimakkaita tunteita ja intensiivisiä fyysisiä kohtaamisia, mitä ne ovat?


Chole ja Skymnos eivät leiki, eivät peuhaa eivätkä pärski vettä toistensa päälle. He ajavat aggressiivisesti toisiaan takaa. Ensimmäinen kohtaus alkaa kevyehköllä kuurupiilolla vedessä olevan ison kiven ympärillä, mutta se muuttuu pian todelliseksi takaa ajoksi. Chole pakenee rannalle ja Skymnos syöksyy perässä, kellistää tämän ja pitää toista otteessaan. Kun kohtaus muuttuu hellyydeksi, Cholen hyväillessä Skymnoksen vaaleita hiuksia, poika säpsähtää ja poistuu.

Myöhemmin Skymnos tuo Cholelle lahjan, se on kuollut pelikaani. Syvän kiintymyksen lintu ripustetaan toteemi-eläimeksi rannalle.

Toisessa takaa-ajokohtauksessa asetelma on vaihtunut: nyt Chole on aktiivinen ja ajaa poikaa takaa, tämän vuoro on olla passiivinen. Ja Chole saakin kellistettyä Skymnoksen kumoon, kunnes tämä onnistuu livahtamaan pakoon.

Sitten seuraa kummallinen kohtaus, jossa lähes huomaamatta Cholen tilalle tuleekin aivan tämän näköinen ja ikäinen poika. Skymnos pakenee kauhuissaan ja poika saa hänet kiinni vedessä, kaataa hänet, lyö ja painaa hetkeksi pinnan alle. Tämä ennakoi filmin traagista loppua, jonka tunkeilija aiheuttaa.

Koundouroksen filmissä on niukasti repliikkejä, ja nekin ovat vain aikuisten sanomia. Chole ja Skymnos eivät puhu sanaakaan, kuvakerronta on välillä kuin mykkäfilmistä.

Poeettinen realismi ja rannat: tuo mustan kiven ja valoisan taivaan sekä meren tallettava kamera vie minut muinaiseen rantaan paremmin ilman värejä. Taivaan ja meren sini, nykyisyyden tyrannia, vain estäisi tuon entisen rannan esiin nousun.  Tietenkin huomaan myös, kuinka puhtaita nuo rannat olivat.

Koundouroksen Young Afrodites-filmissä aiheena on nautinto ja toisiinsa vetoa tuntevat ihmiset:

”Only the voice of desire, inarticulate, raw and elemental, permeates the film as the couple try to explorate their bodies, control their lust and enjoy their mutual  attraction.” (Vrasidas Karalis, The History of Greek Cinema, 100, Google books).

Foucault puhuu afrodisiasta taitona kokea ja säädellä sekä antaa nautintoa. Hän oli hyvin tietoinen siitä, että seksi on termi, joka estää meitä ymmärtämästä mitä afrodisia merkitsi helleeneille.  Seksuaalisuuden historiassa (1998) Foucault kuvaa afrodisiaa sanoilla ”rakkauden asiat, rakkauden nautinnot, sukupuolisuhteet, lihalliset asiat, aistinautinnot.” Ja vaikka nuo kuulostavat seksiltä, me emme voi tietää mitä ne olivat, koska ne Foucaultin sanoin viittaavat ”toisenlaiseen todellisuuteen … ja meiltä puuttuu käsite, joka yhdistäisi kokonaisuuden juuri sillä tavalla kuin afrodisia tekee (Foucault, 138).

Välillä jopa tuntuu, että afrodisian kokonaisuuteen voisi kuulua myös taito käyttää merenrantaa: ”afrodisian käytöllä viitataan siihen, miten nämä asiat vaikuttavat kuumuuden ja kylmyyden, sekä kuivuuden ja kosteuden vaihteluun” (Foucault, 188).

Ulkomaailman elementit ovat myös ruumiillisen tasapainon elementit. Rannalla vallitsee tältä kannalta hyvät kuivan, kostean ja lämpimän vastaavuudet. Afroditen nuorilla on Foucaultin painottamaa minätekniikkaa, aktiivisuuden ja passiivisuuden vaihtelua, halujen säätelyä sen verran, mitä takaa-ajossa ja pakenemisessa tarvitaan. Ja kesäinen kallioranta tekee siihen ison balanssin.