Sekoitan kupissani olevaa savivelliä, lisään vettä ja nielen sen pienin annoksin.
Tässä kuuluisi luetella lukematon määrä vaivoja, joiden vuoksi olisin turhaan käynyt erilaisilla lääkäreillä, mutta oikeastaan olen terve. Mitä nyt rasvaa, kolesterolia ja raskasmetalleja kertyy kroppaan. Jatkuva pieni tulehdus päällä. Ja siksi tätini sanoi: pittää syyä savea, se immee myrkyt ihteensä.
Mene poika sinne saviojalle, jossa olet pienenä sotkenut kuin porsas lämpimänä heinäkuun päivänä, hörpänyt rapevettä leikkiessäs. Vai söimmekö me sitä savivelliä leikkimökin pöydässä, pikkulautasilta siskojen kanssa? Sitä sinä nytkin tarvit, sanoo joku Niskavuoren vanhan emännän äänellä. Oot tullu ylypiäks, sun pittää nöyrtyä ja syyä savea.
Totta, olen liian pitkään ollut ravintoketjun huipulla. Mutta kiitos siitä, että savi on niin tuttu, kotoinen, ja siinä on paluun maku.
”Heilerde” sanoo saksalainen, terveysmaa, savi joka ennen ruokaa nautittuna imee rasvaa ja kolesterolia. Sekä raskasmetalleja, joita kertyy minun kaltaiseen ravintoketjussa menestyneeseen sekasyöjään. Siksi tunteeni on metafyysinen, kun voin mennä niin alas, jopa ravintoketjun alapuolelle, jopa ruokamullan alle, ja löytää sieltä savea, syödä sitä, päästä myrkytyksistä ja tulehduksista.