On hetki jolloin ruoka on ilmaista

Viime viikolla K-kauppoihin vyöryi halpaa puolalaista tomaattia, 50 centin kilohintaan. Moni suomalainen siivuttaa tomaatin leivälleen, niin minäkin – ja vihreän peston kassa. Aivan säpsähdän, kuinka monta tomaattileipää meni eilenillalla.

Tomaateista voi tehdä sakeita juomia sauvasekoittimella, täyttäviä. Kylmä tomaattikeitto, lämmin tomaattikeitto salaattijuustolla höystettynä, ajatellen Bloody Mary -drinkkiä. Ja onko mozzarellalla elämää ilman tomaattia ?  Tai italialalisilla, jotka todistetusti ovat syntyneet  verisen näköisessä tomaattivyöryssä, La Tomatina- festivaalien malliin.

On hetki, jolloin ruoka ei maksa mitään. S-kaupassa kukkakaalta eurolla, tällä viikolla paprikaa eurolla K-kaupoista… vihannesharvesterit puivat eurooppalaista satoa, ja rekoista se puretaan kuin runsaudensarvesta marketteihin. On mukava havaita, kuinka talonpoikainen kekri tunkeutuu tavaramarkkinoinen rakenteisiin ja tuuttaa tuoretta hedelmää ja satoa.

Mikä on harvesterikaudelle luontainen tapa tehdä ruokaa? Tuoreen ja kypsän juhlaa, ja kuoleman aavistusta. Ilman muuta kuolleet edeltäjämme, ikuiseen nälkään siirtyneet, ovat halulkkaasti näillä aterioilla mukana.  Syksy on halvan ruuan kulkue, joka alkoi kurkkuviipaleilla eteni tuoreisiin tomaatteihin, siirtyi omenoihin ja kohta mennän paahdettaviin paprikoihin, sekä loppusyksystä kokoonnutaan uunin äärelle, hautuneiden kaaliruokien ja juuresten pariin.

(2013)