Olen jokseenkin yllättynyt siitä, että marjoja, kukkia ja siemensatoa voi löytää näin alkukeväästä. Katajilla, männyillä ja muilla havupuilla satokausi on kaksi vuotta, ja toisen vuoden keväällä kypsät marjat ja kävyt ovat kerättävissä.
Mutta mitä makuja ja aineita nuo muita kasveja kaksi kertaa hitaammat kasvit saavat aikaan ? Katajanmarjan maku tuntuu vuosi vuodelta paremmalta, ja kun olen mieltynyt makuun täytyy tietysti maistella eri maaperässä kasvaneitten pensaiden marjoja.
Männyn siemen on eri juttu, sen kanssa tulee olla varovainen. Vaikka sembran ja muitten eteläisten mäntyjen kävyistä saadut siemenet ovat olleet ruokana vuosituhansia, vaikka alkuperäisen pestoon kuuluu erään mäntylajin siemenet, pinjan siemenet, niin silti.
Suomalaiseen kansanperinteessä tunnetaan vanha sanonta, suu ei ole tuohesta.
Keräsin lähes täyden pussillisen männynkäpyjä läheiseltä hakkuulta. Käpyvuosi ei ole erityisen hyvä, mutta nyt on lähes pussillinen käpyjä vaatekomerossa odottelemassa että käpy avautuu ja siemenenet tippuu pussin pohjalle.
Neljä desiä männyt siemeniä riittää, ne täytyy murskata morttelissa koska muuten siemen menee elimistön läpi.
Männyn siemenet ovat erittäin terveellisiä ja hieman huumaavia. Niissä on kuitenkin se vaara, että suusta katoaa makuaisti. Wikipedian ”Pine nuts culinary uses” tiesti että tällainen vaikutus voi kestää päivän tai pari. Koko suu on kuin puuta.
(2012)