(Wien 2013) Mieluisimmaksi kasvisannokseksi Wienissä nousi Kauzin (vanha nimi Käuzhen) kreikkalainen pinaatti-fetapannu. Miellyin siihen niin, että kävin pannulla kerran viikossa. Vetäsin itseni metrolla Volksteatterille, ja siitä pari kadunkulmaa alas, vanhaan kivijalkabaariin, yksinäiseen ja rauhalliseen nurkkaan, ja sitten kahdestaan pannun kanssa.
Ei tietenkään pitäisi innostua tällaisista isoista, talonpoikaiskeittiön aarteista, ovathan ne niin kaloripitoisia. Pannun perusta on valettu lohkotuilla valkosipuliperunoilla, yläkerta on uunikuumaa fetajuustoa ja siellä välissä on runsaasti pinaattia, ja muutama oliivi. Kyseessä on reipas ja yksinkertainen maalaisruoka. Sopii hyvin Kauziin, joka musiikillisesti on hevyä korostava paikka. Ja kokki itse sanoi, että kasvisruuat ovat heillä parasta.
Dialogini pannun kanssa vaatii raikasta valkoviiniä. Tai toisinpäin, dialoini valkkarin kanssa vaatii oheen kunnon pannun. Kun aterioidessani teen siirtymiä valkosipuliperunasta – täyttävästä ja pehmeästä – vetelään mutta vihreyttä huokuvaan pinaattiin, ja suolaisen paahtuneeseen fetaan, niin valkoviini jakaa tämän kokemuksen säkeistöihin.
Tavallisen raikas ja hapokas Grüner Weltliner aloittaa taas uuden kierroksen. Samankaltaisen ruokanautinnon voi toki saada ilman valkkariakin, ateriaan liittyvä salaatti on raikas, hapankaalivetoinen sörsseli. Mutta ei se aivan niin hyvin täydennä ateriaa kuin valkkari. Kun palaveri pannun kanssa on ohi, löyhytän vyön ja lähden jatkamaan kaupungille.