Joutsenet ovat tulleet, mutta yhdelläkään niistä ei ole yksilöllisiä piirteitä. On laulujoutsenia, on eri kokoisia koiraita ja naaraita. Monistettuja olentoja, ainakin kun lukee toimittajien biologisia lintuhuomioita. Niissä jokainen lintu edustaa täysin lajiaan, lintujen elämä toistuu vuodesta toiseen samana, aivan kuin kaikki yksilöt olisivat, kloonattuja lajinsa kopioita. Jos tällaiseen luonto- journalismiin on uskominen, niin yksilöllisiä eroja ei ole.
Lintukirjoittajajista harvat kuvaavat jotain joutsenta erityisen vahvasiipiseksi, jalkansa telonutta ei noteerata, ei silmänsä menettänyttä. Onko tämä lajiopin seurausta, että kaikki joutsenet ovat tarkkailijoillekin vain lajinsa edustajia? Havaitsevatko he ainutkertaista lintua ja sen elämää?
Keväällä kun joutsenista kerrotaan, niin silloin kuvataan sama, vuodesta toiseen toistuva, täydellisesti lajin tapojen mukainen joutsenparin asettuminen pesälleen ja tunkeilijan hätistely. Mikätahansa joutsen, missätahansa järvellä, millointahansa.
Kerran kirjoitettua kuvausta joutsenten asettumista järvelle voi käyttää vaikka joka kevät. Reviiritaistelu tapahtuu vasta toukokuun lopulla, juttu siitä voidaan kirjoittaa hyvissä ajoin, vuodenvaihteessa.
Petäjäveden vanhan kirkon lahdella elellyt joutsenvanhus on lentänyt sähköjohtoon ja kuollut, kertoo Petäjävesi -lehti. Monet paikalliset muistavat yksin lahdella elelleen joutsenvanhuksen. Hänen puolisonsa kuoli muutama vuosi sitten, tämä yksinäinen vanhus oli monen rakastama.