Kaikkea mitä kasvoille ja kaulalle kertyy
Viimetalven kaulaliina on jo hukassa, samoin toinen hanska. Niin käy aina ja kevään tullen, matkalla penkkoihin kertyneet kaulaliinat, pipot ja hanskat sitten paljastuvat kun lumet sulavat.
Pukeutuminen, varsinkin herrasmiesten huolellinen tyyli on jotain lumipeitteen kaltaista. Myönnän että näin puhuu mies, joka itse edustaa puolisulanutta tienvierusta. Valkoiset paidat, niitten tarve on valtaa käyttävillä miehillä ääretön: valkoiset kauluspaidat odottavat pakattuina ja puhtaina kuin lumipeitteet, neitsytpaidat, vain yhtä käyttökertaa varten. Selvästikin niitä käytetään vitilumen tavoin, näin valta vaikuttaa kylmänraikkaalta, bakteerittomalta, neutraalilta ja luontevalta.
Valtaa edustava mies merkitsee huolella kasvojensa rajan ennen kuin lähtee näyttämään naamaansa. Valitettavasti kasvoissa on sielu, joka toimii tiskirätin tavoin – siihen kertyy kaikki.
Emotionaalinen valta myös kertyy miehen kaulalle. Siinä roikkuu paitsi naisia, lapsia joskus myös kissa, muttei koskaan koira. Siinä roikkuu kravatti, koru tai liina, joskus kukka on rinnuksella. Siinä lepää myös silmä, poski tai sormet. Rento valkoinen t-paita v-kauluksella ennakoi paljasta rinnettä.
Mutta yhä lumipyryillä on taipumus kinostua kynnyksille, sinne, missä vaan on rajakohta. Kun kevät tulee, kasvoilla on taipumus ahavoitua, ja lumen alta paljastuu kaikki mitä on kaulalta tienviereen tippunut.