Ne ahtautuvat muutamiksi viikoiksi järvenrannan pellolle pulskistumaan ja lähtevät sitten kun säät lämpenevät.
Kurkien paluumuutto on huhtikuun spektaakkeli. Nousevissa ilmavirtauksissa korkeutta ottavat ja matkaansa kuuluttavat kurkiparvet ovat kuin juhlaseurue. Kurkia on tulossa Suomeen lähes satatuhatta, sillä pesiviä pareja on 30–40 000 ja lisäksi tulevat pesimättömät, perheettömät luppokurjet.
Päivällä kun taivasta täplittävät kumpupilvet, jotka etelätuuli järjestää jonoihin, tällainen on kurkien mieleen. Tällaiset pilvijonot tarjoavat kurjille muuttoa nopeuttavan valtatien kohti pohjoista.
Sopiva tuulen suunta ja lämmin kohottava ilmavirtaus saa ne vauhtiin. Ne osaavat säästää voimiaan, hyödyntävät lämpimän ilman nostovoimaa kuten purjelentokoneet, liikuttelevat siipiään mahdollisimman vähän. Kevyesti ja järkevästi ne lentävät.
Kurkimatto nousee, purkaantuu rihmoiksi, jonka kärki katoaa horisonttiin. Tuhannet linnut lentävät pois polveilevina muodostelmina ja vievät mennessään muiston tästä peltoaukeasta niin, että osaavat palata tänne taas.
Ne lentävät kurkiauroissakin pesueittain: elinikäisillä kumppanuksilla on mukanaan edellisvuosien henkiin jääneet jälkeläisensä, yksi tai kaksi. Ne pyrkivät nevoille, turvesoille ja rämeille, aivan tietylle ja tarkasti muistamalleen synnyinseudulle. Ne seuraavat vesien ja metsien kaltaisia maamerkkejä, paikkoja, jotka ne tunnistavat edellisiltä vuosilta sisäisen karttansa avulla.
Ne osaavat laskeutua aina muutamaa tuntia ennen kuin sää muuttuu huonoksi, ne ennustavat keväiset räntämyrskyt jo silloin kun mikään ei vielä kerro muille rajuilman tulosta.