Sanotaan, että lunta tulee kuin “märkiä rättejä”. Tuo vertaus on jaksanut sinnitellä lumikielessä ehkä siksi, että parempia ei ole omaksuttu (vaikka niitä varmaan on). TV kuvaruudun “lumisade” on toinen jämähtänyt metafora.
Arkielämän ilmiöiden kielellistämistä voisi pitää käyttörunouden yhtenä muotona. Kuten laulujen sanat, niin käyttörunoutta voisivat olla myös lumen satamisen, oksille tai seinustoille asettumisen tavat. The Guardianissa otettiin esille Graig Rainen runo “How Snow Falls” ja lumisade joka rinnastuu parransänkeen:
“Like the unshaven prickle
of a sharpened razor, this new coldness in the air, the pang
of something intangible.”
Onko siis olemassa parransänki -lumisadetta ? Suomalainen “sänki” on itsessään heinäkuinen ilmaus, niitetty heinäpelto. Minä olen tuntenut sängen ensin jalkapohjissani ja vasta aikuistuttuani se on noussut leukaan.
Parransänki -lumisateessa on kylmän kirpeä tuulahdus ja pakkanen, ajettu leuka. Ilmassa tuo pieni ja terävä on harvinainen lumisateena – ei aivan pyry – useammin se tuntuisi olevan yllättävä pölähdys pakkaslunta. Näin parransänki -lumisade olisi mainio kaksitasoinen metafora ulkoiluhenkiseen käyttörunouteen: siinä yhdistyy kylmyys ja ajeltu leuka sekä parranpiikit ilmassa.