Ajattelen niitä, joita unettomuus vaivaa, heillä fotosynteesin jälkeen aivokemia kiihtyy. On yö, valon ihmiset ovat makuuhuoneissaan, peittojensa alla ja syvässä unessa. Ulkona on laaja pimeys. Insomnian valtaan joutuneilla ajatukset laukkaavat.
He valvovat, jotta me saisimme nukkua. Jos tietäisin, että kukaan miljardeista ihmisistä ei olisi valveilla ensi yönä, en uskaltaisi nukkua. Kuin lapset, jotka nukkuvat levollisimmin, kun tietävät että vanhemmat valvovat, sydänyöllä on palottavaa pelottavampaa koska lähes kaikki olivat unessa.
Romantikot, nuo sielun yöpuolen unettomat, olivat aikanaan löytäneet kätketyn reitin tuohon fotosynteesin tuolla puolen olevaan elämään. Sinne ei ollut karttaa, se oli emootioiden tila. Kun päivän rationaalisuus hiipui mailleen, vallalle pääsivät kaipuut, murehtimiset, toisinsanoen maailma kuului tunteille.
Tämä tunteellisuus on vain ensimmäinen vaihe ilman valoa tapahtuvan aivotoiminnan aktivoitumisessa.
Tunteiden maailman alla on jo toinen yö odottamassa. Romantikot tunsivat sen hyvin ja puhuivat inspiraatioiden yöstä.
Yövalvojan tilat ovat oikeastaan anonyymejä. Kaikenlaiset ajatukset pitävät yövalvojaa hereillä, ne tulevat mieleen tahtomatta. Ne ovat subjektiivisia asioita vain aluksi, mutta kokenut yövalvoja tietää. että ne ovat asioita, joilla on varsin vähän tekemistä henkilön itsensä kannalta. Ne ovat maailman asioita, kuin radioaaltoja yössä, murhetta ja toivoa joka ei kuulu kenellekään.