Kuningashuoneen loisto, sen luksus ja värit sointuvat hämmästyttävän hyvin jouluun. Sama väriloisto, sama renessanssin punainen ja kulta. Samat värit, jotka symboivat loistavaa kuninkaallista elämää ovat samoissa tehtävissä jouluna.
Kysymys kuuluukin, miksi varakkuus ja glooria liitetään tällä tavalla yhteen. Miksi raha laitetaan loistamaan juuri jouluna ?
En muista mistä olen kopsannut tämän maalauksen, mutta siinä näkyy meillekin tutut gloorian elementit aina joulupaperia muistuttaviin tapetteihin asti.
Nykyaikainen rikkaus on yleensä näkymätöntä, se hallitsee suuria materiaalisia varantoja; teollisuutta, luonnonvaroja, automatisoitua tuotantoa. Siinä on enemmän volyymiä kuin näyttävyyttä, pörssi kertoo arkkitehtuurinsa puolesta siitä, että raha ei loista silloin kun se on työssä. Protestanttinen raha on aina työssä, ja niinpä se on suhteellisen syrjässä näistä rahan ja gloorian ja pyhän tilan kysymyksistä.
Rahan ja pyhyyden suhde ei ole ollenkaan satunnainen, en heittele tätä omien assosiaatioitteni pohjalta, vaan olen lukemassa Giorgio Agambenin teosta, jossa käsitellään pääasiassa esimodernia teologista taloutta.
Voi tosin olla, että virtuaalitaloudella ja esimodernilla henkisyyttä painottaneella teologisella taloudella saattaa olla joitain yhtymäkohtia.
Tämä kysymys ei ole lainkaan poliittinen siinä mielessä että se koskee yksityistalouden,rikkauden ja kristinuskon suhdetta. Talouden ja gloorian yhteys on ilmeinen, mutta uskonnon osuus sen syntyyn on mystinen.
Mikä on se pitkä käsitehistoria, jonka seurauksena käytämme Jeesuksesta ilmaisua Herra. Kyria, sekä latinan domina ovat juuriltaan ekonomisia termejä ja Agambenin mukaan ne viittasivat Herran talonpitoon, talouteen, ja vasta myöhemmin eränlaista henkistä yksityistaloutta laajemmalle alueelle kuten Civitas Dei, Jumalan kaupunkiin tai lopulta valtakuntaan.
Agamben käsittelee kristinuskon ja talouden mystistä yhteyttä teoksessa Kingdom and the Glory, for a Theological Genealogy of Economy and Government. (2007).