Järven jäällä ohi kulkevat ihmiset eivät enää näytä tummilta möykyiltä. Vähitellen ilmassa alkaa olla karnevaalin, laskiaisen ja keventyneen talven ilmapiiri.
He kulkevat ohi entistä yksityiskohtaisempina, tarkkoina aurinkolasiensa takana, munapipoissaan ja solmituissa raitahuiveissaan. He ovat liikkeellä monenlaisin laittein: sauvoitettuna, pulkkavetoisena, pitkin harppausaskelin tai pompahdellen, korvakuulokkein tai hanakasti tempovin koirin.
Ja yksityiskohdat, joita he olivat ottaneet mukaansa, alkoivat irrota ja muodostaa vilskettä heidän ympärilleen. Punaisen ja keltaisen, sinisen ja vihreän valtaamia takkeja, luurankosormikas heilahtaa, huulirasvoitettu hymy, oranssi appelsiininkuori maassa ja tuhatjalkainen talvilenkkarien virta.
Kuvasin siis yksityiskohtia alkuperästään löystyneinä -tyyliin: on säärtä ja varvasta, korvaa, sormea ja nilkkaa hilpeässä mylläkässä. Usein karnevaalimainen tunnelma syntyy tällä tavalla. Taitaa järven jäällä kulkevilla protestanteillakin
olla salaista taipumusta karnevaaliin, selvärajaiset yksilöt alkavat jo hieman himmetä ja osaset irtoilla. Niin että sitten, kun kiellosta huolimatta jonnekin muodostuu juhliva kansanjoukko niin yksityiskohdat ovat valmiina.