Luovuuteen liittyy epävarmuuden sietämisen kykyä, negative capability kuten Keats sanoi parisataa vuotta sitten. Syntymisen tilassa oleva teksti on kirjoittajalle epävarmassa tilanteessa olemista, jatkan siis ajatuksia kirjoittamisesta ja tekstien kommentoinnista. Ajat ovat muuttuneet sitten Keatsin ja olisi ehkä väärin kutsua tätä tilaa negatiiviseksi aivan kuin siinä ei olisi mitään nautitittavaa.
Suomenkieli johtaa puhumaan ”tekstin hiomisesta” eli sopimattominen kohtien viilaamisesta sopivaksi niin että teksti olisi kaikin osin punnittu ja valmis. Sopimattoman kohdan hinkkaamisessa on ehkä oma perverssi nautintonsa.
Mukavampaa kuitenkin on ronski pelottomuus. Kirjoittamispedagogian kurssilla esitettiin hyviä ehdotuksia: kirjoittakaa hulluina, älkää ajatelko sitä mitä muut sanoisivat. Ei tekstejä kannata aina toisille näyttää, ei jos se estää hulluuden harjoittamista. Tällainen uhma on tietysti vain yksi keino kohdata epävarmuus tekstissä.
Ehkä kommentoinnissa itsessään on myös vastakkainen taipumus. Palautetaan teksti vielä hetkeksi takaisin siihen epävarmuuden tilaan, missä se oli syntyhetkellä. Irrotetaan tekstin hakaset ja annetaan sen leijailla, hajoilla ja leikitään sen kanssa. Laitetaan se uudestaan kokoon.
Oman kirjoituksen hajottaminen, tehtyjen sanavalintojen, kohtausten purkaminen merkitsee kirjoittajalle paluuta siihen luovuuden epävarmaan tilaan, mutta tällä kertaa kommentoijan kanssa. Kauhea makutuomari mukanaan hän antaa oman saavutuksensa alttiiksi hajottamiselle.
Ne, jotka puolustavat tekstiään aina viimeistä pilkkua myöten, pelkäävät hajoamista He pitävät jokaisesta hakasesta kiinni, ettei teksti romahtaisi. Hetki kaaoksessa, kauhea makutuomari rinnallaan – se on goottilaista kauhua, painajainen.
Me olemme tottuneet noihin epävarmuuden öihin yksin tekstiemme kanssa, mutta entä iltapäiväpainajainen samassa tilassa arvostelupalvelun edustajan kanssa. Monet kirjoittajat ovat peloissaan, kun he antavat tekstinsä ohjaajalle luettavaksi ja tulevat ”vastaanotolle”. On selvää että tuollaisessa pelon ilmapiirissä kirjoittaja ei suostu antautumaan minkäänlaiseen luovaan epäpvarmuude tilaan.
Climate of fear in Teaching of Writing teoksessa Cynthia Caywood Teaching Writing (1986)