Kun jäätelö sulaa ja taas jäätyy, se muuttuu rakeiseksi samoin kuin nämä kevään lumet. Jäähilettä on myöhäinen lumi. Jäisissä kennostoissa vesi virtaa kunnes yöllä jähmettyy, niin että hanget ovat aamuisin raudankovat ja taas päivän jälkeen niistä on tullut upottavat.
Jäät järvissä kestävät vain aamuisin. Syntyy pillimäistä rakennetta, vesi porautuu teräsjäähän, tekee jääneulastoa. Mutta yöllä kaikki on kuin ennenkin:kennostoissa jäätyvä vesi kovettaa jääkannen taas yhtenäiseksi. Taas kun lämpötila päivällä nousee vesi jatkaa työtään, neulasjää hajoaa kun vesi painuu alaspäin ja avaa reittejään.
Tässä kaikessa on hieman sibeliusta ja sinfoniaa, tai sitä kuin lapset nakertavat jäisiä keksejään tai cräxejään. Ruokapöytään tuodun uunijäätelön voin kuvitella mukailevan kantavaa hankea, tätä jäätymisen ja sulamisen kovettamaa ja paikoin upottavaa hankea. Lisäksi mehujään piiristä voisi löytyä pureskeltavaa ja imeskeltävää, jota voisi kutsua kevätjäiksi.
* * *
Hankikanto on konsonanttivoittoinen sana, joka tuntuu kaikkialle levinneiltä vokaalikinoksilta.
Jos hankikanto olisi jäätelöannoksen nimi, se täytyisi valmistaa päinvastaisessa järjestyksessä, kuin marenkikuorutteinen uunijäätelö. Valmistan sen näin: Pehmenneen lumikinosmaisen vaniliajäätelön pinnalle jäädytän pakasteessa valkosuklaakuorrutuksen. Sellaisen cräxijään rikkominen aloittaa jäätelöhetken.
Kuinka valmistaa oikea lumi jäätelön päälle? Vaniljainen pölysokeri käy ehkä hätätapauksessa – mutta siitä puuttuu lumen kylmyys. On saatava kylmän lumen kokemus kielelle! Ulkona, pakkasyössä sumutinpullon avulla sen voi tehdä. Vesisumu muuttuu lumisateeksi, joka laskeutuu jäätelön päälle. Hieman sitruunaiseksi maustettuna.
Miksi niin kovaa ja kylmää ilmaistaan niin vokaalisella sanalla, kuin ”jää” ?
Mehujääkulhon valmistaminen jääkulhoksi jossa on sulakohtia, kaipaisi vielä oivallusta, kuinka nopeuttaa neulasmaisen jään muodostumista. Monet tyytyisivät jäämurskan helinään boolissa, mutta kulhon täytyy olla aluksi jäätynyt ja lopussa jäähileinen.
Sulamisjäätymien täytyy toistaa lähes parikymmentä kertaa. Ensimmäisellä kerralla mustaviinimarjajään tosin voi antaa sulaa varsin pitkälle. Olen kuitenkin huomannut, että pitkittäissuuntainen jääpillike etenee läpi koko kulhon, ja ellei ole varovainen jää romahtaa niin, että saamme vain kulhollisen vaivalla tehtyä jäämurskaa.
Jääkulhon valmistuessa voin tosin ihailla, kuinka vesi erottuu marja-aineksesta ja synnyttää kaunista raitaisuutta.
Tämän boolin nimi on kevätjää ja se kannattaa tehdä kirkkaaseen lasikulhoon. Elämys on sinfooninen, kun kulho kevätjäätä alkaa elää ja kilistä huoneenlämmön vaikutuksesta.