”Lukea mitä koskaan ei ole kirjoitettu. Tällainen lukeminen on vanhinta: lukeminen ennen minkäänlaista kieltä, lukeminen sisälmyksistä, tähdistä ja tanssista.”
Walter Benjamin kirjoittaa ”Mimeettisestä kyvystä” esseessä (teoksessa Messiaanisen sirpaleita, 1989) matkimisen ja jäljitelyn kyvystä, miimikon kyvystä, kyvystä toistaa itse se minkä on nähnyt. Karnevaalissa mimiikka ja ruumiillinen lukeminen palaa hetkeksi kunniaansa tanssissa. Se muistuttaa menneestä taidosta, joka on tosiaankin eräänlaista konkreettista lukutaitoa.
”Tämän muutoksen suunta näyttää olevan mimeettisen kyvyn väistämätön rappeutuminen. Ilmiselvästi modernin ihmisen havaintomaailmaan kuuluu vain vähäisiä jäänteitä niistä maagisista vastaavuuksista ja analogioista, joista muinaiset kansat olivat perillä.
”Tanssissa ja muissa kulttisissa järjestelmissä voitiin tällaista jäljittelyä tuottaa, tätä samankaltaisutta tuottaa.” (Benjamin).