Niin, etten ole koskaan nähnyt yhtä tiheästi valkoisten pajunkissojen kansoittamaa pensasta. Se oli oikku, ehkä likaojaan syöksyneen typpiveden tulva tai lämminvesisvuoto oli aiheuttanut sen.
Näin on pienikukkaisten maassa kukoistuskausi avattu, ja hahmotettu sitä samantekevyyden ympäristöä, jonne paju pullauttaa pienet karvapalleronsa. Sen kukkimistavan täytyy olla peräisin jostain varhaiselta jurakaudelta, häntänsä jättävien sisiliskojen ajalta.
Se, mikä näillä leveysasteilla on ominta, on vaikeinta hyväksyä. Katsominen saa pajut kukoistamaan. Muuten ne vaalivat pellonreunojen apatiaa, puskaa, jolle tuskin on edes enää sanaa olemassa. Vain pusikkoa, epämääräistä samantekevyyden aluetta.
Jos siellä onkin kukkia, ne eivät tule meille, kohta ne pörhistyvät, saavat siivet ja lentävät pois.