Tuntemus, jonka kohtaan aina keväällä – lehti työntyessään esiin jatkaa liikettään myös suussani. Katselen pajuja, kuinka niiden koko kroppa on puhkeamassa suudelmiin, pikku pyörteisiin täynnä lukuisia pieniä kieliä. Eva-Stina Byggmästarin runosta löysin tämän lehtien puhkeamispyörteen:
Kylläpäs, olin vain
pieni lehtivihreädervissi
joka pyörähteli ympäriinsä
sydämesi pensasvaltakunnassa
kaikissa niissä hedelmäpuissa tai pähkinäpuissa
ja suutelit minua tuhansin vihrein suudelminkun maan sielu olla oleili
Seuraavana päivänä jo huomasin monet pajunsukuiset lehtisuukot, että rakkauteni pajuihin onkin versonut suuhuni siitä asti. Juuri tähän aikaan pajut ovat komeimmillaan, niiden pienet lehtikierteet noissa pörröisen keltaisena kukkivissa puissa, puhumattakaan itse kropasta, pajunnotkeasta varresta.
MUITA TEKSTEJÄ KEVÄÄN TULOSTA