Olen miettinyt lukemisen ja kirjoittamisen suhdetta verkossa, se ei vaan yllä sellaiseksi, mitä voisi rehellisesti sanoa keskusteluksi.
Yleensä tässä kohdassa valituksen kohde kääntyy ihmisiin: miksi kaikki vaan puhuvat mutta kukaan ei kuuntele.
Minusta valituksen oikea kohde tässä asiassa on tietokone ja teknologia. Miten vaikea näillä myllyillä on päästä dialogiin, nämähän ovat tykkejä. Ei mitään kuuntelumasiinoita, vaan magabattien informaatiotykkejä. Okei, vaikka mylly olisi pienikin, niin se kantaa sisässään lähetin/vastaanotin syndroomaa. Input – output ongelma on tosin niin teoreettinen, että se olisi parasta pitää frakin käänteessä.
Nämä koneet tekevät lähettämisestä ja vastaanottamisesta toistensa vastakohtia, informaation tuottamisesta tulee sen kuluttamisen vastakohta. Tekevätkö nämä kommunikaatiomyllyt lukemisesta ja kirjoittamisesta toistensa vastakohtia (kaikki haluavat vain kirjoittaa, eikä kukaan halua panostaa lukemiseen) ? Kirjoittaminen on niin aktiivista, näkyvää ja itsensä toteuttamiseen suuntautunutta, että kuka nykyään enää lukemista arvostaisi. Lukeminen on näkymätöntä luovuutta, sen on kiinni siitä kuinka paljon lukija satsaa asiaansa. Mutta lukemisen flow -kokemuksista luovuuskonsultit eivät hehkuta.
Arkielämässä on paljon tällaista näkymätöntä luovuutta. Monet hyvät lukijat käyvät mielensä näyttämöllä parempia draamoja kuin pelkkää itseilmaisua hakevat kirjoittajat.
Nyt on vaan oivaltamatta se, kuinka mullistavaa kunnon verkkolukeminen voi olla. Kaikki voimat keskittyneenä, ruudun hypnotisoima lukija ottaa asian ja laittaa replyn.
Eli aivan kuin vahingossa lukeminen ja kirjoittaminen, jotka uhkasivat ajautua tuota-ja-kuluta ansaan, pääsevätkin vapaaksi. Ja kun silmä välttää niin ne veijarit vaihtavat paikkaa. Lukeminen esiintyy kuninkaana, valitsee tämän kohdan ja lukee sen vimmatun tarkasti, ja lähettää kommentin.
Pidän kovasti eräästä sakalaisten luomasta,verkkofilosofisesta termistä: se on reanimation der Schrift, silloin ei lässytetä mistään nettipuheesta, vaan ilmaistaan tarkasti, kyse on siitä että kirjoitus herää elämään.
Kun kirjoittaminen ja lukeminen tulevat lähelle toisiaan, niin lähettäjä/vastaanottaja asetelma purkautuu, he vaihtelevat mekkojaan ja paikkojaan, ja hämmästyttävä puheen animaatio alkaa pyöriä.
(2009)