Ei kannata väheksyä edes lattialle pudonnutta rusinaa, ei vaikka olisit astunut sen päälle, ja se olisi liimautunut karvamattoon kiinni. Jollain etäisellä tavalla se muistuttaa joulun tapahtumasta.
Muinoin englantilainen ritari linnassaan antoi joulun alla palvelijoille käskyn noutaa hieman kuivattuja ja eksoottisia hedelmiä jouluvanukkaaseen. Ne olivat ristiretkeltä tuotuja, maukkaita muistoja Pyhältä Maalta. Joulupöydässä ritari sanoi, että kun tunnette kielellänne makean rusinan, muistakaa Jeesuslasta kaukana siellä missä nämö kasvavat.
Englantilaisen puritaanit 1600 -luvulla olivat jyrkästi sitä mieltä että makea on synnillistä, ja että herkuttelun rinnastaminen pyhään lapseen on rienaavaa – tallissa syntyminen on selvä viesti ja kehotus vaatimattomuuteen. Niin rusina ja muut makeat herkut kiellettiin joksikin aikaa myös jouluna. Tämä vaatimattomuuden ja herkullisuuden kiista on havaittavissa joulupöydässä vielä nykyäänkin – joulupuuro ja rosollit vaativat arvostusta osakseen vaikka ovatki niin vaatimattomia. Ja pikkupöydällä odottaa eksoottinen konfettirasia.