Amerikkalaisuus, fiftarit, kesä 50-luvulla, kiiltokuva, retrotyyli, torjuttu asia
TORJUTTU ASIA
Hymyt ovat valkoisempia, huulet punaisempia ja silmät kirkkaampia. On varmaan syynsä sille, miksi retro liitetään usein haluun elää amerikkalainen 50-luku uudestaan.
Tässä Tom Lowelin kuvassa nimeltä ”On the rocks” vuodelta 1958 nuoret viettävät aurinkoista kesäpäivää uiden ja kalliolla loikoillen. Kuva on kaunis, kiiltokuvamaisen kaunis, ja siinä välittyy 50-luvun tyyli. Niin, jokaisen vuosikymmenen kesällä on tyylinsä. Itseasiassa se on kiinnostanut minua jo pitkään. Nuo samat rannat, kalliot ja vedet välittävät eri tunnelmaa, jokaisella tyylikaudella on omansa. Kymmenen vuotta myöhemmin näiden nuorten pikkusiskot ja -veljet esiintyisivät aivan toisenlaisessa kesävalossa – 1968 kesäkuva On the rocks olisi myös onnellinen ja kevyt kuten tämä, mutta hippimäinen ilmapiiri tekisi sen kuitenkin aivan toisenlaiseksi.
En halua yhtään väheksyä ”kiiltokuvamaista” kauneutta,siihen on syynä se että juuri tällaisessa päälleliimatussa kauneudessa voi aavistaa miten voimakkaaseen torjuntaan ja negatiivisten asioiden pois sulkemiseen se perustuu. En tarkoita sitä, että kuva olisi ”epärealistinen” vaan että se on liian kaunis.
En halua jäljittää amerikkalaisesta psykohistoriasta sitä, mikä oli se Hirveä, joka sai ihmiset aivan vimmalla takertumaan viattomuuden ja kauneuden kuviin. Tosin, eikö tuo merivesi vello hieman liian tummana ollakseen kiiltokuvassa ? Ja on the rocks? Ihmisen hetki noin kovaa ja rosoista pintaa vasten.
Mutta jos päättää seurata vain tuota kauneutta, antautua sille, voi kokea eräänlaista onnea siitä, että noihin hymyihin, noihin eleisiin on tallentunut paratiisi, se viattomuus joka voi loistaa koko voimallaan vain siksi, että hirviö on läsnä vaikka sitä ei näykään.