”Pyry jatkui yhä. Takertuen pitkillä hännillään kuivuneitten aroheinien latvoihin ja pensaisiin valkoiset pilvet temmelsivät pihalla, mutta lauta-aidan takana valkokaapuiset, leveähihaiset jättiläiset pyöriskelivät ja kaatuivat, nousivat jälleen pystyyn ja jatkoivat tappeluaan huitovin käsin. Entä tuuli, tuuli! Sietämättä sen raakoja hyväilyjä alastomat nuoret koivut ja kirsikkapuut taipuivat matalalle ja valittivat: Hyvä luoja, hyvä luoja, minkä syntiemme takia olet kiinnittänyt meidät maahan etkä päästä vapauteen?” 128-129
Miksi Tsehov kuvaa lumimyskyn tällä tavalla? Valkokaapuisten jättiläisten paini on pikemminkin symbolista kuin realistista ja Tsehoville ominaista kuvausta. Mutta silti, mestari ei ehkä erehdy. Pyry kuvittaa ehkäpä näkökulmahenkilön kokemusta. Novellin alussa tämä välskäri eksyy lumimyrskyssä koska ei ymmärrä eikä tunne sitä. Kirjoitin tästä enemmän toisessa tekstissä.
Niin, ja samalla Tsehov saa mahdollisuuden kuvata pyryä eloisasti.