Kansallisuusparodiaa Argentiinassa

Siirtolaisten osallistuminen karnevaaliin on kiristänyt jonkun verran tiukemman otsanahan omistajia. Kulkueista on aina voinut lukea myös poliittisen vallan ja vastarinnan merkkejä. Esimerkiksi Argentiinassa 1900 -luvun alussa, kun eräiden siirtolaisyhdistysten miehet pukeutuivat karjapaimeniksi, gauchoiksi. Monet halusivat tällä tavalla päästä osalliseksi yhteisestä kansasta, jotkut taas olivat huomanneet siinä herkullisen parodian aiheen.

Nuo karskit, ratsain kulkevat gauchot olivat argentiinalaisen machokulttuurin sankareita, isänmaallisuuden symboleita. Kulkueisiin tuli myös ”aitoja” gauchoja, suoraan pampalta. Heidän tapojaan, elekieltään, huudahduksiaan ihailtiin. Siirtolaiset, vaikka olisivat olleet karjaa paimentamassa, olivat kuitenkin vääriä, eivätkä ”osanneet tehdä mitään oikein”.

Kyseessä oli enemmän kuin siirtolaisen pukeutuminen kansallispukuun. Karnevaalikulkueissa oli tapana esittää eri kansallisuuksia, argentiilalaisessakin kulkueessa oly yhdistyksiä jotka esittivät nahkahousu-seitsiläisiä jodlaamassa, italialaisia oopperakurkkuja ja niin edelleen. Mutta näin esitettiin erilaisia isänmaallisuuden muotoja kautta maailman, pedaten samalla erikoisasemaa omille kulttimiehille, gaucholle.

Jos siirtolainen pukeutuu aidon karjapaimenen vetimiin, se tulkittiin pyhäinhäväistykseksi. Gauchoksi pukeutuminen oli tietysti parodinen kommentti kansalliskiihkoa vastaan. Micol Seigelin atrtikkeli ”Cocoliche’s Romp Fun with Nationalism at Argentina’s Carnival” kertoo siitä, kuinka gauchot saivat parodiseksi vastakohdakseen ”cocholitet” (The Drama Review, 2008)

Cocolichet olivat alunperin isänmaallisten piirien karnevalistinen vastaveto siirtolaisten goucho -parodioille. Kävi kuitenkin niin, että siirtolaiset itse omaksuivat nämä parodiset hahmot – he alkoivat jäljittelemään karnevaaleissa juuri niitä stereotyyppejä, joita heistä esitettiin.

Ensimmäisiä hahmoja olivat töpeksivät italianot, sitten myös muita hahmoja. Yleensä cocholichet olivat klovneja, on jotenkin kuvaavaa että he toimivat teatteriseurueiden, orkestereiden ym, ohessa kulkevina mokailijoina. He esittelivät esityksen, ja virittivät yleisön koomiseen tunnelmaan. Se oli kuvaavaa, että he eivät tavallaan kuuluneet yhdistykseen.