Tulppaanisunnuntai, ruusumaanantai, orvokkitiistai (Veichendienstag)…tuhkakeskiviikko. 1949
”Mutta minun piti kertoa Ruusumaanantain kulkueesta. Sää oli sateinen. Siitä huolimatta väkeä tuli toista miljoonaa, ja jopa Hollannista ja Belgiasta. Miehittäjätkin juhlivat muitten mukana, sillä lähes kaikki alkoi olla sallittua. Oli melkein kuin ennenvanhaan jos ei ollut näkevinään raunioita …
Vaunuista suorastaan satoi karamelleja kakaroille ja karnevaalinarreille, kaikkiaan siinä tuhatkaksisataa kiloa. Ja kölninvesifirma 4711 suihkutti vaunuun pystytetystä suihkulähteestä parituhatta litraa aitoa eau de colognea kansanjoukon niskaan.” (Günter Grass, Minun vuosisatani)
Saksan historia natsaa tiukasti tuon maan suurimman karnevaalin kanssa. Fasismin nousun aikaan juutalaispilkka ja herjaus oli kulkueessa ylimmillään, ja samalla poliisit tarkastivat ettei vain aitoa juutalaista löytynyt hahmojen joukosta.
Sodan jälkeen alkoi taas sataa karkkeja ja kölninvettä. Ajat vapautuivat, naisetkin hyväksyttiin karnevaalikulkueeseen vuoden 1973 jälkeen,