Keisari Hadrianus, Rooman ehkä arvoituksellisin hallitsija, muistelee Venuksen palvontaa kuumina ja raukeina Rooman öinä:
”Olen usein ajaellut, että intohimoiset rakastajat kiinnittävät temppeliin ja kulttivälineisiin ainakin yhtä paljon huolta kuin itse jumalattareensa. He nauttivat hennalla punatuista kynsistä, ihoon hangatun hajuveden tuoksusta, kaikista niistä tuhansista keinoista, jotka korostavat heidän rakastamansa naisen kauneutta tai joskus luovat sen kokonaan. Nämä hennot epäjumalat erosivat joka tapauksessa kookkaista barbaarinaisista tai raskaasti kulkevista ja arvokkaista roomalaisista maalaisnaisista. He syntyivät suurkaupungin kullatuista pylväänkierukoista, värjärinsammiosta tai kylpylän kosteasta höyrystä niin kuin Venus Kreikan meren aalloista. He kuuluivat erottamattomasti joihinkin Antiokian iltojen kuumeiseen raukeuteen, Rooman aamujen kiihkeyteen, ylellisyyteen, jonka kehystäminä he joskus saattoivat esiintyä vaatteitta, muta eivät koskaa koruitta. ”
Marguerite Yourcenar Hadrianuksen muistelmat,suom Reino Hakamies, 1953, s65-66