Helleenien hellepäivien jumalista yksi asustaa vesissä ja vesien alla, Poseidon. Hänen mielialansa vaihteluja ja myrskyjä helleenit pelkäsivät enemmän kuin Zeun salamoita. Toisaalta Poseidon on rantavesissä peuhaamisen, miellyttävien virtojen ja kostean ihon jumala.
Poseidon on usein rannalla nuolemassa rantakiviä. Hän kastelee niitä joskus hiljaa tuuditellen ja joskus rajusti ryskien. Jostain syystä helleenejä kauhistutti tapa kuinka Poseidon makasi eräänä yönä Medusan kanssa. Temppelin lattialla hän nuoli tämä ihoa kaikkialta, piti tätä yltä päältä kosteana. Hiusten kärjissä saattoi havaita jo muodostumassa olevat käärmeen päät.
Se, millä tuulella Poseidon on viittaa enempään kuin ihmisen luomiin mittasuhteisiin: se on vaan elementtien mitoissa tapahtuvaa koskettelua, ajaton veden ja rannan kohtaamista. Aika, joka ei vielä ole alkanut, on sekin tullut rannan läheisyyteen, se on asettunut siihen käärmeen muotoisena virtana nimeltä Okeanos, eikä se vielä ole tullut pintaan.