Zeus lepäsi aktin jälkeen ruohikossa, hän oli lumottu.
Rajasin tuon lehtien ja olkapään kuvan jostain laajemmasta maalauksesta, en edes muista kokonaisuutta. Kuvan yllättävät värit ja täydellinen varjottomuus toivat mieleen hellepäivän ja helleenit. Vallitsevana tunnelmana tässä kuvassa tuntuu olevan lumous, jokin aivan toisenlaisen lumous, kuin mikä on meille tuttua, nymfin käsivarsi lehvistössä.
Itseasiassa nymfit olivat helleeneille lumouksen hahmoja, erilaisten lumouksien henkilöitymiä. Nymfit olivat kylpemässä meressä tai joen rannoilla, niiden alastomat vartalot lumosivat jopa jumalat, ja ottivat ne valtaansa. Ne piirittivät lumoihinsa ja tekivät heikoksi jopa Zeun, joka mikään ei saisi heikottaa, eikä tämä jättänyt heikkouden hetkeään kostamatta.
Haltuunotto, possession, kertoo mistä lumotuksi tulemisessa on kyse: valta on halun kohteella. Kukaan ei ole varsinaisesti koskettanut nymfiä. Helleenien kertomuksissa, kun jumala ojentaa kätensä koskettaakseen rakastajatartaan, hän tapaa vain puihden lehtiä. Siksikin tuo kuva on niin ilmaiseva.
Nymfoleptos on se, joka hourailee nymfien vallassa (Roberto Calasso, 61).