Faidralla oli halu veressään, kuten Euripideen tragedia kertoo. Naisella oli Afroditen kohtuutomalla mitalla annettu halu, jonka uhriksi ja kohteeksi hänen poikapuolensa Hippolytos joutui. Mutta auringolla, armottomalla Helioksella on olennainen vaikutuksensa Faidran kestämättömään tilanteeseen. Euripides kertoo tämän Faidra -tragediassa ja myöhemmin 1600-luvulla ranskalainen Racine tuo kristillistä Jumalaa mukaan tuohon armottoman, kaikkinäkevän auringon läsnäoloon.
Faidraa vaivaa koko ajan tunne, että häntä tarkkaillaan. Vaikka hänellä on järisyttävän voimakas halu ruumiissaan, hänellä ei ole mahdollisuutta nauttia siitä.
Faidra ei edes koskenut Hippolytokseen, halusi vain nuorukaista, seurauksin joista edellä on kerrottu. Afrodite oli virus hänen veressään, äidiltä peritty. Persefonen, hänen äitinsä, seksuaalinen halu oli aikoinaan legendaarinen, se heräsi kun tämä näki härän kullin. Taru kertoo järjestelyistä kunka Persefone pystyi saamaan haluamansa. Faidran halu on yhtä väärä, ja sen on yleensä tulkittu käsittelevän insestin, nuoren pojan hyväksikäytön teemaa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, se että Faidra ei koskaan toteuttanut haluaan. Tämä johtui siitä, että hän tunsi kuinka Helios jatkuvasti tarkkaili häntä.
Helios oli Faidran isoisä, ja usein hän kääntää kasvonsa polttavaan aurinkoon puhuakseen Heliokselle, pyytääkseen tältä jotain – pyytääkseen että Helios polttaisi poroksi hänessä vellovan halun. Mutta tätä Faidra ei koskaan saa sanotuksi, hän antaa vain auringon polttaa kasvojaan.
Faidra on kosminen hahmo, jonka isä on yhtä ankara kuin isoisä Helioskin. Hänen isänsä on Minos, joka toimii tuomarina Manalassa. Näin siis Faidran tilanne on mahdoton, hän on kahden isähahmon välissä, ja vimmattu Afrodite veressään.
Faidra ei voi olla, mutta ei voi olla olemattakaan. Simon Critchley, tuo merkittävä englantilaisfilosofi, on nimennyt tämän Faidran tilanteen artikkelinsa otsikkoon ”I want to die, I hate my life – Phaedras Malaise”. Hän ei voi elää, koska tietää että Helios on nähnyt kaiken. Hän ei voi kuolla, koska isän tuomio Manalassa tulee olemaan armoton. No sinnehän Faidra lopulta joutuu, mutta Critchley väittää että me modernit ihmiset tunnemme myös tuon tilan, joskus emme voi elää muttemme voi kuollakaan.
Eksistentialistit olisivat sanoneet, että Helios on sekä aurinko että armoton tietoisuus, ja tämä tietoisuuden aiheuttama itsekontrolli estää modernia ihmistä elämästä. Eksistentialisteilla tietoisuus samastui usein, ja liikaa, kontrolliin ja laskelmointiin, älylliseen tarkkailuun. Faidran tunne on kokonaisempi: hän ei halua kuolla, mutta ei voi elääkään.
Mitä siis Faidra odottaa ja toivoo, kun hän kääntää yhä ja yhä kasvonsa paahtavaan aurinkoon ? Odottaako hän että voisi puhua, nimetä sen asian: miksei isoisä Helios auta tyttärentytärtään, koska kerran tietää mistä on kyse.