Odysseuksessa on kohta, jossa Kirke muuttaa Odysseuksen miehistön sioiksi. Koko porukka elää ja nassuttaa pitkät ajat Kirken sikolätissä, kunnes Odysseus vetoaa Kirkeen josko nainen muuttaisi miehet ennalleen. Kirke myöntyy, mutta sillä ehdolla että he itse todella haluavat muuttua sioista ihmisiksi. Kuka haluaisi ?
Tähän kysymykseen kiteytyy eräs ihmisen ja eläimen eroa pohtiva juonne antiikissa. Plutarkhos, eräs tärkein eläinten olemisen tavasta kiinnostunut roomalainen kirjoitti aiheesta satiirin nimeltä Gryllus. Tarina Kirken sikolätissä jatkuu niin, että Kirke muuttaa yhden sioista takaisin mieheksi ja kun Odysseus kysyy tämän nimeä, hän vastaa Gryllus. Samalla Gryllus esittää toiveen, että hän voisi kuitenkin pysyä sikana. Plutarkhoksen satiirissa Gryllus pitää pitkän puolustuspuheen elämenä olemisen puolesta.
Me, tehosikaloiden aikakauden ihmiset emme tunne enää sioissa mitää sympaattista. Jos joku maalaista lapsuutta viettänyt sanoo keskusteluseurassa jotain sikojen viisauden puolesta, me vaivaudumme. T’äytyy kaivaa aika kauan, ennen kuin tunnistamme sian itsessämme hyvänä puolena, mieltymyksen rypemiseen.
Käsitys. jonka mukaan eläimet ovat olemassa ihmisiä varten oli yleinen sekä kreikkalaisessa että roomalaisessa kulttuurissa, toisaalta kunnon vegetaristeja ja eläimiä arvostaviakin oli runsaasti. Cicero ja Horatius olivat ihmiskeskeisen humanismin puolustajia, he hahmottivat eläimet hyödyllisiin ja haitallisiin. Seneca puolestaan oli kasvissyöjä, joka paheksui brutaalia lihansyöntiä.
Plurarkhos ei suostunut ajatusmalliin jonka mukaan ihminen on järjellinen ja eläin järjetön. Hänen mukaansa eläimet ovat phusiksen mukaan eläviä olentoja kun taas ihminen on lain mukaan asettunut olento. Kirken sioille esitetty kysymys oli tämän ajatuksen konkretisoituma – miehet jotka olivat saaneet elää vapaana lain alaisuudesta eivät enää halunneet takaisin siihen. Usein tämän on ajateltu olleen regression kuva, taantuminen nautintoperiaatteeseen. Plutharkhos haastaa kuitekin kysymään asiaa toisin – mitä on tuo lain alaisena eläminen, mitä niin ehdottoman arvokasta siinä on.
Lähde: Engvild Sælid Gilhus
ANIMALS, GODS AND HUMANS
Changing Attitudes to Animals in Greek, Roman and Early Christian Ideas, 2006