Vanhoissa joulukorteissa saattaa vielä nähdä enkelikuoron kurkottelevan taivaalta alas pasuunoineen ja torvineen, harppuineen. Ympärillä on tuulen kaltaisia pyörteitä. Noissa kuvissa kuviteltua ovat vain enkelit, mutta virtaukset ja instrumentit olivat tietyssä mielessä todellista taivaan mekaniikan kuvausta.
Mistä tulee ajatus, että jouluyönä taivaalta ikään kuin kuuluu musiikkia. Onko niin että musiikin mielikuvan avulla äänettömän jouluyön kuulija asettuu kunnioittaen avaruuden ja sen geometrian äärelle.
Kuvat musiikkia tuottavista enkeleistä ovat jäänne taivaan toiminnan mallista 1500 -luvun lopulta. Siinä kosminen oli musiikkia, sointeja jotka syntyvät ilmavirtojen liikkeessä jotka ohjautuivat äärimmäisen hienosti ohjelmoitujen instumenttien läpi.
James Huttonin ”On Renaissance Poetry” teoksen ensimmäinen essee tarkastelee sitä, miten musiikista on puhuttu tuon englantilaisessa esi-modernissa runoudessa. Itse John Miltonin On Education -runossa vuodelta 1644 taivaallisen musiikin kuvastossa on trumpetit, enkelten sotajoukot, harmonian instrumentit:
… the loud
Etherial Trumpet from on high gan blow:
At which command the Powers Militant
That stood Hev’n, in mighty Quadrate join´d
Of Union irrestible, mov´d on
in silence their bright Legions, to the sound
Of instrumental Harmony …
Musiikkia, matematiikkaa ja teologiaa yhdistävät ajattelijat keskittivät tarmonsa taivaan konstruktion kehittelyyn. Seuraava on ilmeisesti taivaan toimintaperiaatteesta:
”Taivas laulaa aina, koska taivaalliset ruumiit liikkuessaan luovat melodian. Jos tämä ääni tavoittaisi korvamme, sielumme jättäisi välittömästi maallisen asunsa ja eläisi vain tästä musiikista, tällaista koki Mooses aikoinaan erämaassa. Taivas on musiikin arkkityyppi, se koostuu instrumenteista jotka on viritetty ylistämään.” John Case (1586)