Joulu on mahdollisuus (Girard)

En tiedä miksi pidän niin joulun ajasta ja sen rituaaleista. Samalla kun kehittelen pilalle menneen juhla-kauden tarinoita, samalla unelmoin autuaasta rauhasta.

Ilman joulun aikaa en voisi elää, ja tuskin muutkaan. Ilman tätä anteeksi antamisen viikkoa me kävisimme läheistemme kimppuun. Kuten René
Girard kirjoittaa:

”Niin kauan kun yhteisössä on kasaantuneen vihan ja halveksunnan pääomaa, ihmiset lakkaamatta ammentavat siitä ja panevat sen kantamaan hedelmää. Jokainen valmistautuu naapurin hyökkäystä vastaan…”

Girardin kirjassa Väkivalta ja pyhä on hyvää joululukemista monestakin syystä. Girard tarkastelee rituaaleja, joiden avulla ihmiset antavat toisilleen anteeksi, luopuvat keskinäisestä kaunasta ja vihasta. Hän ei käsittele joulua, vaan primitiivisiä rituaaleja, joissa yhteisö puhdistautuu vihan tunteista. Tässä puhdistautumisessa vältetään yhteisön sisäinen väkivalta suuntaamalla se ulospäin rituaaliseen uhriin eli syntipukkiin.

Girard käsittelee myös epäonnistuneen juhlan teemaa. Usein anteeksianto perheen kesken ja puhdistuminen vihan tunteista epäonnistuu, Väkivalta pääsee valloilleen ja hirvittävän logiikan johdosta se Girardin mukaan kohdistuu omaan perheeseen – joulun piirre tämäkin.