Joosef on väheksytty, kovin vaatimaton mies. Joulun mielikuvissa äiti ja lapsi ovat yleensä vieneet huomion. Joosef puolestaan on vätys joka ei pysty edes hotellihuonetta järjestämään, vaan vie naisensa talliin synnyttämään. Mutta kuka tekisi oikeutta Joosefille, hän huolehti raskaana olevasta naisesta, hän oli tämän aviomiehenä vaikka ei maannut tämän kanssa – sehän on väheksytyn miehen perustyyppi.
Maria on niin ylivoimaisen houkutteleva että Josef jää varjoon. Vain Maria houkuttele Jumalaa, ei tämäkään tunnu oleva erikoisen kiinnostunut Joosefista. Maria on nuori. Hän on täydellinen. Maria on neitseellinen. Ja näissä ikonografisissa olosuhteissa Joosefin tehtävä on vetäytyä sivuun ja antaa kaikkien meidän himoita vaimoaan, uskonnollisesti tietysti ja täysin sydämin. Siihen vaaditaan taustalle vetäytyvää mielenkiinnotonmta miestä, erityisen harmaata, erityisen hyvää ja kilttiä, erityisen heikkoa miestä. Siihen vaaditaan Joosefia.
Niinpä joulu merkitsee Joosefin rituaalista näyryyttämistä. Häädettynä miljoonien hämärien korvikebetlehemien taka-alalle hänen tehtävänsä on seistä sivummalla ja antaa meidän muiden palvoa hänen vaimoaan.