Sen lisäksi, että Narkissos katselee heijastusta itsestään, hän katselee myös parempaa minäänsä. Omakuvan avulla hän katsoo syvälle itseensä heijastuvaan kuvitelmaan. Narkissos on sekä pinnallinen että syvällinen, kaikki jotka viihtyvät veden äärellä ovat sitä. Narkissos nauttii kuvassa olemisesta ennen kaikkea siksi, että hän vaikuttaa syvällisemmältä. Hän kuvittelee olevansa mies, jolla on yksityinen nuoruuden lähde, paikka, jossa hän käy tapaamassa itseään.
Freud korosti sitä, että on hyvää ja huonoa narsismia, pinnallista ja syvällistä. Ja hänen mukaansa rakkaudessa on syvästi narsististinen elementti, kun toisen ihailun ja arvostuksen kautta kohdataan ne parhaat puolet itsestä. Rakkaudessa on jotain, mitä nouseen lähteen syvyyksistä.
Gaston Bachelard esittää Vesi ja Unet -teoksessaan, että vesi on materiaalinen elementti, joka on opettanut Narkissoksen ihailemaan sekä pintaa että syvyyttä. Hän muistuttaa myös, että Narkissos ei jäänyt ihailemaan edes syvintä itseään, vaan hänellä oli onni kohdata Ekho. Sinä, joka katson tätä olet mukana ilman kuvaa. Kuvaan keskittynyt löytää yllättäen toisen, joka ilmenee aivan toisella tavalla – ilman kuvaa, vain äänen ja puheen kautta. Rakastavaisten loputon keskustelu, veden elementissä kuvajaiset ja liplatus.