“Tulpaaninsipulien hinnat kävivät niin korkealla, että pörssi romahti.”
Tämä lause miellyttää minua monestakin syystä, kukka voi keikauttaa talousjärjestelmän. Hollannin tulppaani-imperiumin nousu joskus 1670-luvulla on tunnettu ihmettelyn aihe, ja halutuin tulppaanin sipuli maksoi omaisuuksia. En tiedä miksi tulppaanin mukulat tulivat pörssissä vimmatun keinottelun kohteeksi. Ehkä Hollannin kuuluisat tulppaanipellot ja leikkokukkien markkinat ovat syntyneet silloin. Nyt mukulakukkien massatuotanto levittää sen kaikkialle. Tänään itseasiassa näin keltaisen tulppaanin kukkivan erään vajan takana tunkiossa, ehkäpä pois heitetty, kertakäytöisen pääsiäiskorin mukula oli herännyt henkiin.
Tulppaani mukuloineen on niin maskuliininen. Sekö sai Amsterdamin pörssin niin kiihdyksiin. Raija Paansen Maria Maattoman elämät -romaanissa (1999) on kuvaus siitä, kuinka uusi kukka tuli Eurooppaan ja aiheutti hillitöntä kiihkoa:
Teidän on opittava näkemään tulppaanien kauneus, se ei ole kaikille itsestään selvää kuten ruusu. On nähtävä sen majesteettinen muoto, teriön täsmällisyys, varren jäntevyys ja sipulin sydämen muoto. Se on kuin sotilas: rehti ja reipas, pystypäinen aatelinen. Se ei kosiskele tuoksullaan kuten ruusu, sen tuoksu ei tunne vastinetta. Se ei ole kaunis, kuten naisellinen ruusu, vaan komea kuin mies. Se on olemassa vain itselleen. Se teidän on ymmärrettävä, jos mielitte elämässä eteenpäin.
Tulppaanihuumasta lähtien kulttuurimme kiinnostunut myös maan-alaisesta puolesta kukissa: kukkasipuleista, taimista, juurakoista, siemenistä. Ja silti kukka on tärkein: kuka osaa katsoa kukkaa, kuka osaa olla sen kanssa?
Useampi nauttii ennalta kukkien ja puutarhaistutusten mielikuvista. Edellisen vuoden epäonnistumiset unohdetaan ja ajetaan autolla puutarhamyymälän plantaasille, josta ostetaan uusia kesän ja kukoistuksen lupauksia. Talouden kannalta on kiinnostavaa, että kukat itsessään eivät elä niin hyvin, kuin kukkien mielikuvat.