Korvasienet pilkistelevät siellä, missä metsä on parturoitu ja maata rikottu. Nännit näkyy. Kenen rinnalta te nousette poimittaviksi, te koskettelusienet. Joskus olen silmäkulmastani havainnut, kuinka nopeasti te voitte vetäytyä takaisin maan alle jos haluatte.
Korpien kulkijat, mitä kerrotaan korvasienistä? Mitä muuta, kuin että ne ovat ruskeita syyliä, maan alla kuuntelevien korvia tai äidin myrkkynännejä. Jos metsän pinnalta otetaan paita pois, iho kaipaa kosketusta ja nostaa nänninsä jos pitää poimijasta.
Joka tapauksessa tähän aikaan vuodesta kannattaa puhua korvasienistä, mitä enemmän niistä puhuu, sitä paremmin niiden myrkky haihtuu. Muutamia olen kerännyt kirjalijatalon nurkalta, niitä ei tarvinnut ryöpätä lainkaan. Mitä enemmän niistä puhuu, sitä enemmän niitä nousee kaukaisiin metsiin, ennen kuin rauhoittuvat sienestäjien kosketteluun ja palaavat maan alle.
Henkilökohtaisesti, Riston korvasienirisotto odottaa vielä täydellistä reseptiään. Ja niille, jotka pitävät enemmän sipseistä, totean että ne ovat jalkasienten sukua.